MELROSE – Live
(Emsalö Music EMCD/LP075)
Elettiin vuotta 1986, kun Melrose putkahti maamme musiikkikartalle. Olin tuolloin aika pitkälti brittiläisen kitaramusiikin lumoissa, eikä sivupoluille edes vilkuiltu. Jossain vaiheessa huomioni kiinnittyi bändiin, joka yhdisti psykobillyn vauhdin ja punkin energian luoden siitä oman näköistään musiikkia. Heidän debyyttialbuminsa ei vielä suurta vaikutusta tehnyt, mutta voin sanoa samaa kuin Richard Stanley sanoi Hurriganesin ”Rock And Roll All Night Long” -LP:stä: itse levystä en pitänyt, mutta kansikuvassa oli kuitenkin jotain. Ehkäpä bändi kuitenkin olisi tutustumisen arvoinen.
”Another Piece Of Cake” -levy oli sitten bändin ”Roadrunner”, pankin räjäyttänyt albumi, jonka jälkeen alkoi bändin tuotantoa päätyä levyhyllyyni. Kuuntelin tuolloin paljon nopeatempoista pubrockia ja diggasin Bad Signin kiihkeästi soittamaa rytmibluesia, joten ei varmaankaan ollut yllätys, että aloin pitää myös Melrosesta.
Vuodet vierivät, Melrose rauhoittui, siirtyi lähemmäs rock’n’rollia ja allekirjoittanutkin vanheni. Rakkaus bändiin ja sen musiikkiin silti säilyi. Yhtyeen tuorein studioalbumi ”Got It Made” ilmestyi kymmenisen vuotta sitten ja jäi todennäköisesti sen viimeiseksi studiojulkaisuksi, koska rumpali Jami Haapanen siirtyi yläkerran orkesteriin 2024. Onneksi hänen viimeinen keikkansa Helsingin Kuudennella linjalla oli otettu talteen ja se julkaistiin nyt livelevynä.
Aivan kaikki esitykset eivät ole Kuudennelta linjalta, sillä muutama niistä on peräisin Espoon Louhisalista puoli vuotta varhaisemmalta keikalta. 18 kappaleen napakka paketti antaa hyvän kuvan Melrosesta livenä. Bändi soitti aina todella energisesti, ja kun vertaan sen aikaisempia keikkoja tähän, niin jotenkin taltioinnissa tuntuu olevan tuuman verran enemmän asennetta. Ainahan heillä oli ”me näytetään niille” -henkeä, mutta nyt ollaan energiatasossa aivan ”nupit kaakossa”. Aivan kuin he olisivat tienneet, että tämä on tässä, nyt annamme kaikkemme.
Settilista on kiitettävän monipuolinen ja niiden ”pakollisten” kappaleiden, kuten Rich Little Bitch, M.V.P. tai Lust At First Sight lisäksi mukana on uudempaa materiaalia sekä pari ensiluokkaista lainaraitaa. Kierrätyskappaleista Link Wrayn Rumble on niin rankkaa menoa, että se jopa sulattaa jääpalat viskilasissa. Lowell Fulsonin kappale Tramp vedetään loistavasti. Soundit ovat hyvät eikä yleisöääniä ei ole eliminoitu. Louhisalin tallenne on aavistuksen suttuinen, mutta ei mitenkään pahasti. Asiaa ei välttämättä edes huomaisi, jos ei tietäisi, että kappaleet on taltioitu muualla.
Hienoa, että tämä julkaistiin kaikkien hyvän musiikin ystävien iloksi. Suosittelen hankkimaan levyn CD-formaatissa, jolloin musiikin pääsee halutessaan kuuntelemaan yhteen putkeen.
Kiitos herroille kaikista vuosista, soitetuista keikoista ja levyistä. Vaikka Melrosen 45 vuotta kestänyt tarina todennäköisesti päättyy tähän, niin musiikki jää elämään. ”Live” on hieno muistomerkki bändistä, joka oli suurempi kuin osiensa summa. Sääli, etteivät ehtineet I’m Gonna Rollia levyttämään, mutta toivotaan, että ehkä Tokela tarttuu ideaan ja tekee sen vielä omissa nimissään.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 1/2026)
